Miten minusta tuli minä

Janne 6 kk katsoo oikeaan suuntaan.

Janne 6 kk katsoo oikeaan suuntaan.

Olen isän ja äidin puolelta 100% pohjalainen. Geenit on kasattu Kortesjärveltä, Alahärmästä ja Lapualta. Syntymässä olen käynyt Uudellamaalla Hyvinkäällä. Vanhempani lähtivät Etelä-Suomeen töihin ja reissussa vierähti 13 vuotta. Asuimme Kaukas-nimisessä maalaiskylässä, jossa isäni toimi vanutehtaan maatilan hoitajana ja äitini kävi tehtaalla töissä. Muistikuvat tuolta ajalta ovat vähäiset. Olin kaksivuotias kun palasimme kotipitäjään Kortesjärvelle. Asuimme aluksi vuokralla kirkonkylässä ja vanhempani pyörittivät työnään Kortesjärven Osuuskaupan perunavarastoa. Samalla ryhdyttiin viljelemään aikaisemmin perikunnan hallussa olleita maita Fräntilässä. Muutaman vuoden päästä vanhempani rakensivat uuden talon kotitilalle ja muutimme sinne. Tilan rakennukset olivat 1920-luvulta ja niitä sitten pikkuhiljaa ryhdyttiin uusimaan.

Pirkko ja Unto Sankelo perheineen vuonna 1971.

Pirkko ja Unto Sankelo perheineen vuonna 1971.

Fräntilä oli 1970-luvulla perinteistä etelä-pohjalaista maaseutua. Tehokasta maataloutta ja isoja karjatiloja. Maatiloja oli parikymmentä. Kyläkouluun oli meiltä matkaa parisataa metriä. Kylässä oli myös kauppa. Erikoisuutena oli kesäkioski, jonka toiminta tosin loppui pian. Omaleimaisuutta toi kylään 1920-luvulta alkaen Fräntilän saha ja mylly Oy, joka oli aikoinaan paikkakunnan suurin työnantaja. Toiminta loppui 60-luvun vaihteessa ja vuonna 1969 koko komeus paloi. Yritys sijaitsi häjyjen lauluista kuuluisan Fräntilän sillan kupeessa. Vielä 1970-luvulla yhtiön toiminta kylässä näkyi siten, että kylän laidoilla oli pieniä mökkejä, joissa asui entisiä sahan työntekijöitä.

1. luokan ryhdikästä rivistöä vuonna 1973 Kortesjärven kirkonkylän ala-asteella.

1. luokan ryhdikästä rivistöä vuonna 1973 Kortesjärven kirkonkylän ala-asteella.

Maatilamme oli keskikokoinen 70-luvun mittapuun mukaan. Tuotantosuunnaksi muodostui turkistarhaus, timotein sopimustuotanto ja viljan viljely. Aluksi oli myös paljon perunaa. Muistan isot perunannostotalkoot, joissa oli väkeä paljon paikalla. Itse keskityin lähinnä perunasotaan. Vanhempani kävivät välillä töissä tilan ulkopuolella, yhdessäkin. Pietarsaaren ”soomannilla” työpäivät venyivät sen verran pitkiksi, että minun tehtäväksi tuli koulupäivän jälkeen hakea posti kyläkaupalta. Kyllästyin puuhaan aikalailla ja isäni ryhtyi toimiin ns.laatikkokannon saamiseksi kylään. Oli juhlaa kurkata ensimmäistä kertaa postilaatikkoon ja nähdä Vaasa-lehti perille toimitettuna.

Mitalijahdissa Lapuan Hirvijoella vuonna 1981.

Mitalijahdissa Lapuan Hirvijoella vuonna 1981.

Myöhemmin opin, että maakuntalehdillä oli aatteelliset taustat. Meillä ei asiaa erityisemmin noteerattu. Lehteä vaihdettiinkin välillä vaihtelun vuoksi. Urheilumiehenä seurasin innokkaasti kaikkia urheilulajeja. Eniten kiinnosti kuitenkin jääkiekko, hiihto ja yleisurheilu. Hiihtoa ja yleisurheilua harrastin itsekin, mutta Kunnarin kuopilla hankittu luistelutaito ei johtanut suuriin saavutuksiin lätkässä. Maajoukkueen mitalijahtia ja Sportin nousua ja visiittiä sm-sarjaan seurasin kiinnostuneena. Muistan vieläkin lehden otsikon ensimmäisen pelin jälkeen: FOPS kukisti Tapparan, Sport hävisi taistellen. En kyllä muista kenelle.

Yksi laji jäi mainitsematta aivan tarkoituksella. Fräntilä oli siitä erikoinen kylä, että Etelä-Pohjanmaan mahtilajia pesäpalloa ei noteerattu. Joka poika pelasi jalkapalloa. Kiitos tai syytös asiassa kuuluu koululle 1960-luvulla tulleelle opettaja Tuomo Tikkaselle. Tikkasen johdolla jalkapalloa pelattiin käytännössä ympäri vuoden välituntisin, liikuntatunneilla ja välillä vähän muillakin tunneilla. Paikkakunnan urheiluseura KJV:n miesjoukkue muodostui 1960-luvun lopulla käytännössä Tikkasen entisistä oppilaista. Kesäaikaan emme jostain syystä menneet harjoittelemaan koulun pihalle vaan kenttänä toimi keskellä kylää ollut ”vanhantuvan” pihamaa, jossa maalipuina toimi näppärästi kaksi koivua. Kaikki kannattivat Brasiliaa, vaikka myös Länsi-Saksalla oli kannattajia. Vuoden 1974 kisoissa väritv oli ainakin meidän kylällä vielä harvinaisuus. Pakkauduimme naapurin olohuoneeseen katsomaan otteluita. Rohkein toki laitettiin edeltä kysymään lupaa. Happaman näköisenä ”setä” napsautti värilähetyksen päälle ja hämmästelimme kaikissa sateenkaaren väreissä Paul Breitnerin upeaa afro-kampausta ja argentiinalaispelaajien sikailua.

Politiikasta ei ollut tietoa. Sen verran pääsin kartalle, että keskustapuoluetta kannatettiin kylän maataloissa. Kylästä löytyi kuitenkin SDP:n kunnanvaltuutettu (evp) ja SKDL:n toiminnassakin mukana olevia. Kokoomuksella ei kylässä ollut asemia, ehkä joku yksittäinen kannattaja. Isoisäni, joka oli kuollut jo 40-luvulla oli ollut kokoomuksen kannattaja. Perusteena oli ollut lähinnä se, että joku alueen kokoomusvaikuttaja oli auttanut häntä invalidiasioissa. Hän haavoittui Viipurissa 1918 ja sai siitä erilaisia riesoja loppuelämäkseen. ”Köpi” seuraili innokkaasti politiikkaa ja isännät kävivät aina joskus väittelemässä politiikan asioista meillä.

Vanhempani eivät erityisesti kannattaneet mitään puoluetta, vaikka politiikkaa toki seurattiin. Vaaleissa äänesteltiin Keskustaa, Kokoomusta ja kristillisiä vähän ehdokkaasta riippuen. Kekkosesta en jostain syystä tykännyt. Muistan kysyneeni isältä alle 10-vuotiaana, että mitä puoluetta tässä pitäisi ruveta kannattamaan. Ohjeistus oli aika väljä: -Ei muuta väliä kunhan et kommunistiksi rupea. .

Koiramme Hessa & Helka. Olivat muuten hyviä jäniskoiria.

Koiramme Hessa & Helka. Olivat muuten hyviä jäniskoiria.

Vuodet vierivät ja elämä oli vanhemmillani työntekoa ja itsellä koulunkäyntiä, urheilua ja kavereiden kanssa touhuamista. Minulla on kaksi vanhempaa siskoa, jotka ovat kuitenkin sen verran vanhempia, että aika pitkän aikaa nuoruudestani vietin kolmistaan vanhempieni kanssa. Koiria meillä oli koska isä oli innokas metsästäjä. Itsekin hankin metsästyskortin kun se oli mahdollista. Isä oli sen verran tehokas, että mitään valtaisia panostuksia ei minulta talon töihin odotettu. Kun sain traktorikortin kävin äestelemässä ja tekemässä peltotöitä. No, pakko todeta, että traktorilla ajelin jo ennen kortin saamistakin. Tarhalla kävin tarvittaessa ruokkimassa ketut ja nahoitusaikana otin nahkoja taanalta. Joskus isältä tuli määräys, että käy tappamassa x määrä kettuja, vie nahoittamoon ja avaa jalat valmiiksi. Hän jatkaa kun tulee muilta töiltä. Isää toteltiin totta kai. Sähkölaitteet mukaan ja Lotta-koiran kanssa tarhalle. Koira oli näppärä kaveri apuna kun joskus saattoi kettu luiskahtaa pienelle karkumatkalle.

Tunturi Super Sport ja onnellinen omistaja.

Tunturi Super Sport ja onnellinen omistaja.

Yläasteen kävin kirkonkylällä 5 km:n päässä. Bussi meni näppärästi ilman mutkia aamuin ja illoin. Opiskelumenestys alkoi lässähtää 8.luokalla. Erityisesti kielet tihkaisivat. Olin sen aikaisilla ns. laajoilla kursseilla kyseisissä aineissa. Englannissa jouduin vaihtamaan keskikurssille kun alkoi olla nelosuhkaa ilmassa. Liikunta, tekninen työ, historia ja maantieto sen sijaan maistuivat ja numerot olivat hyviä. Ainekirjoitus sujui myös.

Ylioppilas Evijärven lukiosta 1985.

Ylioppilas Evijärven lukiosta 1985.

Peruskoulun päättyessä vahvin vaihtoehto pitkään oli lähteä ammattikouluun rakennuspuolelle ja sitä kautta ehkä eteenpäin. Juuri valintojen kynnyksellä muutin mieleni ja päätin mennä lukioon. Pieni pelko oli opintojen onnistumisessa, sillä 9.luokka meni melkein lukematta ja kielitaito oli surkea. Lukiossa terästäydyin sen verran, että englanti meni oikein hyvin ja ruotsikin seiskan verran. Ylioppilastodistukseeni olin aivan tyytyväinen. Lukioaikana alkoi harrastuksissa panostus bänditoimintaan ja muut vähenivät. Musiikkitouhut veivät useaksi vuodeksi. Keikalla käytiin eri puolilla Pohjanmaata. Kun lähdin Raumalle opettajankoulutuslaitokseen homma jäi vähemmälle kun en kerennyt treeneihin.

Armeijan kautta opiskelemaan ja opetusuralle.

Armeijan kautta opiskelemaan ja opetusuralle.

Kirjoitusten jälkeen pidin niin sanotun välivuoden ja tein erilaisia töitä. Jälkeenpäin ajateltuna olen niistä kokemuksista saanut kovasti hyötyä. Työkokemusta karttui myös kesätöiden kautta. Yksi hyvä keino opiskelijan kassan kartuttamiseksi oli joulukuusien myynti ovelta ovelle. Jos joku muistaa ostaneensa Sepänkylässä, Purolassa tai Teeriniemellä kuusen oranssilla pakettimersulla liikkuneelta nuorelta kauppiaalta tuossa 90-luvun alkupuolella, niin minä se olin.

Poliittiseen toimintaan lähteminen kävi aina joskus mielessä. Ajatukset olivat kallellaan oikealle, mutta se, että ryhdyin toimimaan kokoomuksessa oli lopulta pieni sattuma. Isää pyydettiin kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi, mutta hän torjui ajatuksen. Kyselijöille hän kuitenkin antoi vinkin.- Tiedän yhden joka saattaisi innostua…

Comments are closed.