Politbyroon hommiin

Ensimmäisiin kuntavaaleihin lähdin ehdokkaaksi armon vuonna 1988 21-vuotiaana. Menestys ei ollut kummoinen, mutta poiki jäsenyyden paikkakunnan liikuntalautakunnassa. Tehtävää hoitelin Raumalta käsin, jossa olin aloittanut luokanopettajaopinnot. Sitä ennen olin vuoden Seinäjoella kauppaoppilaitoksessa. Raumalla ryhdyin toimimaan myös innokkaasti opiskelijayhdistyksessä. Edustajistovaaleissa tulikin ensimmäinen vaalimenestys, kun minut valittiin Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon.

Opiskelut Raumalla päättyivät vuonna 1993 ja ensimmäinen opetusalan työpaikka oli kevätlukukauden mittainen sijaisuus Köyliön yläasteella. Samalla jatkoin Turussa Suomen historian opintoja. Syksyllä sain töitä Kortesjärven yläasteelta ja palasin kotikonnuille. Opiskeluja viimeistelin opettajan töiden ohessa muutaman vuoden. Satakunnasta tuli mukana myös tuleva vaimoni joka aloitti työt alakoulussa. Esikoinen syntyi vuonna 1996. Kotitila siirtyi nimiini pari vuotta myöhemmin. Päätimme luopua turkistarhauksesta. Ala oli tuolloin matalasuhdanteessa. Tuotantosuunnaksi tuli kasvinviljely.

Vuoden 1996 kuntavaaleissa tulin valituksi kunnanvaltuustoon. Samoihin aikoihin ryhdyin käymään  silloisen Vaasan läänin Kokoomuksen tilaisuuksissa ja kohta olinkin piirivaltuustossa. Oli mukava tutustua muiden paikkakuntien kokoomusvaikuttajiin ja nähdä politiikan laajempia kokonaisuuksia. Joulukuussa 1997 olin  alueellisessa tilaisuudessa Lappajärvellä. Järjestösihteeri Heikki Risikko pohti kokoomuksen ehdokasasettelua vuoden 1999 eduskuntavaaleihin ja täräytti ilmoille, että Janne olisi sopiva kandidaatti listalle. Häkellyin ehdotuksesta, sillä olin ajatellut politiikkaa lähinnä harrastuksena muiden töiden ohella.

Risikon ajatus jäi sen verran vaivaamaan, että juttelin asiasta yhdistyksemme vaalipäällikkö Pekka Suomelan kanssa. Pekka oli jäänyt eläkkeelle Fiat-traktorin myyntihommista ja keskittyi omien sanojensa mukaan ”päätoimisesti kokoomustoimintaan”. Niinhän siinä kävi, että vaaleihin lähdettiin. Läpimenoa ei pidetty mitenkään mahdollisena. Itse arvelin, että 1000 ääntä on hyvä tavoite, mutta siitäkin jäätiin.Tuloksena oli vajaat 600 ääntä. Pekka kulki uskollisena adjutanttina kaikki tilaisuudet, kertoi mehevimmät jutut ja kuulosteli tupakkipaikalla arviot ehdokkaan esiintymisestä. Joskus piti kiirettä tilaisuuksiin kun vaalipäällikköä piti tankata kahvilla 30 km välein. Tuosta ajasta alkoi syvä ystävyytemme, jota kesti Pekan poismenoon 2007 asti.

Kansanedustaja Petri Salo jätti piirin puheenjohtajan tehtävät vuonna 2000. Petrin ilmoituksen jälkeen monet, jotka olivat kuunnelleet puheitani ek-vaalien aikana kyselivät, josko kiinnostaisi asettua ehdolle piirijohtoon. Pekan kanssa taas linjattiin Suomelassa ja päädyttiin siihen, että eipä tässä menetettävääkään ole. Esitykseen saatiin mukaan myös Kauhavan ja Järviseudun kokoomusyhdistykset. Myös Vaasasta tuli tukea. Hyviksi kilpakumppaneiksi tulivat Talvitien Pauli ja Pukkisen Jaakko. Jännitys tiivistyi, kun Leiwon Markku kirjoitti Ilkan kolumnissaan suopean arvion pyrkimisestäni ja piti mahdollisuuksiani hyvänä. Kuortaneella järjestetyssä piirikokouksessa tulinkin valituksi piirin puheenjohtajaksi.

Tehtävän mukana tuli jäsenyys puoluehallituksessa. Sauli Niinistö oli puolueen puheenjohtajana ja Kankareen Matti puoluesihteerinä. Ensimmäinen puoluehallitus, johon osallistuin järjestettiin keväällä 2001 Helsingissä Postitalolla. Kaikki tuntui uudelta ja vähän jännittävältäkin. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowitz otti uuden tulokkaan lämpimin sanoin vastaan. Kohtaaminen on jäänyt mieleen.

2003 eduskuntavaalit menivät kokoomukselta huonosti. Oma tulokseni parani, mutta se ei paljoa lämmittänyt. Radiotoimittaja kyseli tunnelmia keväällä kun muutama kuukausi vaalien jälkeen kannatusmittauksissa tiputtiin 16% tuntumaan.  Eipä ne kummoiset olleet. Puolue alkoi vähitellen valmistautua puheenjohtajan vaihdokseen.

Vuonna 2004 puoluekokous järjestettiin Seinäjoella, jossa järjestävän piirin johdolla oli monenlaista hommaa. Puheenjohtajaspekulaatioissa oli mukana  uusi kansanedustajamme Paula Risikko, jonka eteen tein töitä. Paula päätyi lopulta tavoittelemaan varapuheenjohtajan tehtävää, johon hänet sitten isäntäpiirin riemuksi valittiin.

Olimme pari vuotta aikaisemmin muuttaneet Vaasaan uuden työpaikkani johdosta. Päätin asettua ehdokkaaksi kuntavaaleissa Vaasassa ja onnistuin pääsemään läpi. Uusi tulokas otettiin hienosti vastaan ryhmässä ja minut valittiin ryhmän puheenjohtajaksi. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana jatkoi kokoomuksen kokenut Heikki Kouhi, jonka kanssa väännettiin vaasalaista kuntapolitiikkaa. Heikki myös perehdytti minua monin tavoin kaupungin elämänmenoon. Työura sai pian uuden muutoksen, kun Ylistarossa tuli hakuun koulutoimenjohtajan paikka. Pikaisen mietinnän ja pienen ennakkotunnustelun jälkeen laitoin paperit vetämään ja tulin valituksi tehtävään.

Kun ehdokasasettelu vuoden 2007 ek-vaaleihin alkoi ilmoitin aika nopeasti olevani kiinnostunut ehdokkuudesta. Myös Vaasan kunnallisjärjestö oli samaa mieltä ja lähdimme hyvissä ajoin vaalitöihin. Kokoomus oli valtakunnan politiikassa oppositiossa, mutta Jyrki Kataisen johdolla ja Sauli Niinistön vuoden 2006 hienon  presidentinvaalikampanjan avittamana puolue oli nousukiidossa. Pohjanmaan Kokoomus asetti perustellusti tavoitteeksi kolmannen kansanedustajan paikan takaisin valtaamisen. Kahdella edustajalla oli menty vuoden 1991 vaaleista asti.

Kampanjasta tuli jännitysnäytelmä vailla vertaa. Kokoomuksen kannatuksen nousu tuntui vaalikentillä todelliselta. Hyvin pian ymmärsin, että mahdollinen lisäpaikka on minun ja kristiinankaupunkilaisen Petri Pihlajaniemen välinen kisa. Petri teki kovaa vaalityötä vaalipiirin eteläosissa. Itse liikuin Vaasa-Seinäjoki-Kortesjärvi-kolmion alueella. Laskennan loppuvaiheessa kuroin vaalipäivän äänillä Petrin etumatkaa kiinni, mutta 9 äänen ero jäi. Tulosta piti maistella muutama päivä.

Kanveesista nousun jälkeen mietiskelin, jokohan tämä politikointi olisi tässä. Perhekin oli vuosien varrella kasvanut ja muuta tekemistä riitti. Kokoomuspiirin  toiminnanjohtaja Jaakko Sairosta oli tullut vuosien aikana luotettu kumppani ja hänen kanssaan pohdittiin monet kerrat kokoomuspolitiikan linjauksia piiritoimistolla. Jaakon työhuoneen ”terapiatuoli” oli syvä, pehmeä ja matala. Sinne alhaalla istuvalle puheenjojtajalle toiminnanjohtaja pudotteli usein pääsääntöisesti viisaita sanojaan.

Keväällä 2008 piirihallitus päätti asettaa minut puoluevaltuuston puheenjohtajaehdokkaaksi Tampereen puoluekokoukseen. Risikon Paula oli jättämässä varapuheenjohtajan tehtävät ja Pohjanmaan Kokoomus halusi säilyttää asemat puoluejohdossa. Motivoiduin kampanjaan ja teimme piirin kanssa hyvän tuloksen, vaikka etukäteen oli selvää, että tehtävään valitaan kansanedustaja Jukka Mäkelä Espoosta. Vaalin toiselle kierrokselle pääsy olisi vaatinut 7 ääntä enemmän, joten niukat tappiot saivat jatkoa.

Syksyllä sain jatkopestin Vaasan kaupunginvaltuustoon. Heikki Kouhi oli luopumassa kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikasta ja kehotti minua vakavaan harkintaan. Päädyin kuitenkin aika nopeasti jatkamaan ryhmän puheenjohtajana. Työmaat olivat Vaasan ulkopuolella ja ajankäyttöongelmat tehtävän hoidossa olisivat olleet ilmeiset.

Kai Pöntisen värikkään, mutta suhteellinen menestyksekkään EU-vaalikampanjan jälkeen tulin syksyllä 2009 siihen tulokseen, että pitkä pätkä piirin puheenjohtajana oli valmis päättymään. Puoluehallituksessa olin virkaiältäni jo toiseksi vanhin, edellä vain Etelä-Savon legenda Markku Häkkänen.Vaimo oli palaamassa vuosien tauon jälkeen hoitovapaalta työelämään.  Oma työmaani oli siirtynyt kuntaliitoksen myötä Ylistarosta Seinäjoelle. Tuntui, että kuviot on menossa uusiksi.

Seuraavat eduskuntavaalit 2011 olivat toki harkinnassa. Lähipiirissä tapahtui kuitenkin sairastuminen, joka osoittautui hankalaksi ja pitkäaikaiseksi. Tilanne laittoi asioita kohdalleen automaattisesti ja huhtikuussa 2010 sanoin kiitos ei eduskuntavaaleille. Vuonna 2015 voisi vielä kerran kokeilla, jos olosuhteet sen sallisivat, ajattelin. Julkisuudessa liikkui muitakin versioita vetäytymisen syistä. Ei tosiaankaan ollut muita.

Jotta aivan täydellisiä vieroitusoireita ei syntyisi, olin kiinnostunut jatkamaan puoluevaltuuston jäsenenenä, mikäli piiristä tukea löytyisi. Näin tapahtui. Syksyllä puoluevaltuuston järjestäytymiskokous valitsi minut äänestyksen jälkeen vielä 1.varapuheenjohtajaksi. Huomasin olevani vuoden tauon jälkeen taas mukana puoluehallituksen kokouksessa, nyt läsnäolo-oikeutettuna. Kotona saatiin samaan aikaan hyviä uutisia potilasosastolla.

Joulukuussa 2010 kokoomuspiirin toiminnanjohtajaksi kesällä tullut Heikki Risikko pyysi poikkeamaan piiritoimistolla. Hänellä oli syntynyt epäilys, että yksi kansanedustajistamme ei olisikaan lähdössä ehdolle vaaleihin, vaikka oli jo ehdokkaaksi asetettu. Toiminnanjohtaja kyseli näkemyksiäni tilanteesta. Tieto oli ainakin minulle yllättävä, enkä suhtautunut siihen vielä vakavasti.

Tammikuun puolivälissä Risikko palasi aiheeseen ja hänellä oli yhä aavistuksia ehdokaslistan muutoksista. Sanoin, että muutama Kauhavan Kokoomuksen edustaja oli myös jutellut minulle asiasta. Olin saanut kuitenkin myöhemmin viestin, jonka mukaan edustaja oli käynnistänyt kampanjavalmistelut. Sovimme, että jos muuta ei kuulu tammikuun loppuun mennessä, homma on hoidossa. Kokoomuksen ehdokaslistalle tuli yksi toinen muutos, mutta helmikuun alussa tulkitsin, että  kaikki on listan osalta kunnossa. Ehdokkaat lähtivät vaalikiertueelle. Puoluevaltuuston varapuheenjohtajana annoin tukea ehdokkaillemme ja olin mm Teuvalla vaalipaneelin juontajana.

Helmikuun 28.päivä oli maanantai ja hiihtoloma alkanut. Olimme perheen kanssa Tahkolla laskettelemassa. Edellinen päivä oli mennyt jostain tupsahtaneen vatsataudin kourissa, mutta nyt oltiin vihdoin koko porukalla rinteessä. Iltapäivällä tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin että kansanedustaja Petri Salo on luopunut ehdokkuudestaan kevään eduskuntavaaleissa. Petri soitti itsekin ja selvitti tilannettaan. Puolueen kannalta viime hetken muutos oli tietenkin hankala. Vaasan vaalipiirin ehdokasasettelua valmistelleen työryhmän puheenjohtaja Antti Niemi-Aron kanssa mietittiin kuumeisesti, mitä vaihtoehtoja on jäljellä. Seuraavan viikon tiistaina ehdokaslistat piti jättää piirin vaalilautakunnalle ja kokoomuksen lista oli nyt yhtä vajaa. Puhelin pirisi lähes taukoamatta.  Kalenterista katsoin, että varsinaiseen vaalipäivään on aikaa 48 päivää. Olikohan niitä viime vaalien tienvarsimainoksia yhtään tallella?

Comments are closed.