Kannettu oppilas ei pysy koulussa

(Ilkka 11.9.)

Elokuun budjettiriihen yksi kiistakysymys päähallituspuolueiden kokoomuksen ja sosialidemokraattien välillä oli suhtautuminen opetusministeri Krista Kiurun (sd) esitykseen oppivelvollisuusiän nostamisesta vuodella. Esitys olisi tarkoittanut toteutuessaan, että 9.luokan jälkeen koko ikäluokka olisi pakotettu jatkamaan opiskeluaan toisella asteella yhden vuoden. Tutkinnon suorittamista ei olisi vaadittu.

Velvoite olisi merkinnyt, että opiskelun pitää olla ilmaista kirjoineen, kuljetuksineen ja ruokailuineen. Yhden ikäluokan koko Suomessa on noin 60 000 henkilöä, joten kunnille olisi tullut merkittävästi uusia velvoitteita. Monista pohjalaiskunnista tuli asian tiimoilta huolestuneita tiedusteluja, pitääkö menolisäyksiin varautua ensi vuoden talousarvioissa.

Ministeri Kiuru höysti epäilemättä hyvää tarkoittavaa esitystään esittämällä julkisuudessa vielä lukion tai ammatillisen koulutuksen tekemistä ennen pitkää kokonaan pakolliseksi kaikille. Pohdintoja tehdessä ministerillä olivat tällä kertaa jalat ja pää ilmassa yhtä aikaa. Kustannukset yhteiskunnalle olisivat melkoiset. Kontaktipinta siihen, mitä suomalaisessa perusopetuksessa tapahtuu on jäänyt kovin ohueksi.

Kokoomus suhtautui oppivelvollisuusiän nostoon alusta asti epäillen. Myös monet opetusalan ammattilaiset ja OAJ jakoivat saman näkemyksen. Uudistuksen hintalapuksi arvioitiin 15 miljoonaa. Pienillä laskutoimituksilla on kuitenkin helppo päätellä esitetyn uudistuksen todelliset kustannukset moninkertaisiksi.

Kiurun esityksen suuri ongelma oli se, että toimenpiteet eivät olisi kohdistuneet pelkästään niitä tarvitseville. 90 % peruskoulun päättävistä jatkaa opiskelujaan normaalisti ja valmistuvat ennen pitkää ammatteihin. Heille ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole tarvetta eikä oikein mahdollisuuksiakaan kohdentaa lisäetuisuutta, mikä oppivelvollisuuden pidentämisestä olisi seurannut.

Suomalaisen koulutuksen kasvava haaste tulevaisuudessa on huolehtia niistä nuorista, jotka eivät peruskoulun jälkeen jatka opiskelujaan missään. Heistä suuri osa on syrjäytymisvaarassa. Joukossa on toki myös oman tiensä kulkijoita, jotka paikkansa yhteiskunnassa löytävät. Pudokkaiden tavoittamiseksi ei tarvitse lisätä oppivelvollisuuden pituutta. Vuosien työkokemuksella sekä perus- että erityisopetuksessa voin vakuuttaa, että pakko ei johda mihinkään. Tilastoja saatetaan saada kauniimmiksi.

Oppivelvollisuusiän noston peruminen mahdollistaa keskittymisen ja resurssien ohjaamisen niiden nuorten auttamiseen, jotka aidosti tarvitsevat ohjausta ja tukea. Budjettiriihi teki oikeita ratkaisuja rahoituksen kohdentamisessa. Onneksi järki voitti.

Janne Sankelo (kok)
kansanedustaja
Erityisopetuksen rehtori
Kauhava

Bookmark the permalink.

Comments are closed.