Perinteet kunniaan!

(Pohjalainen 3.5.2014)

Suvivirrestä on tullut Suomessa jo lähes jokakeväinen keskustelunaihe. Jokainen muistaa omat kouluaikojen kevätjuhlat, joissa virren soidessa päätettiin kouluvuosi ja siirryttiin haikein mielin kesälaitumille. Suvivirrellä on pitkät juuret. Säveltäjä on jäänyt epävarmaksi, mutta virren ruotsinkielinen versio on ajoitettu vuoden 1695 virsikirjoihin. Suomenkielisin sanoinkin sitä ollaan kuultu jo yli kolmesataa vuotta.

Viime vuosina on suvivirren asema joutunut kyseenalaistetuksi syistä, jotka eivät minulle aukea. Mitä ongelmia voi olla kevätjuhlien perinteisissä päättämistavoissa? Monet perinteet tulevat kristillisestä arvopohjasta ja historiasta. Menneisyyttämme tuskin kuitenkaan haluamme kieltää. Suvivirren soidessa voi samalla kokea yhteyden vuosisataisten sukupolvien kanssa.

Tämän kevään keskustelu lähti liikkeelle apulaisoikeuskansleri Puumalaisen annettua maaliskuussa tulkinnan vapaa-ajattelijoiden kanteluun, jonka mukaan olisi perusteltua, ettei kouluissa enää suvivirttä kevätjuhlissa kuultaisi. Puumalaisen mielestä kyse on tunnustuksellisesta toiminnasta, joka rikkoo uskonnonvapautta. Keskustelun aikana on tullut selväksi, että uskonnollisille yhteisöille suomalaisten koulujen tavat eivät ole ongelma. Eri uskontokunnat ovat ihmetelleet syntynyttä kohua ja korostaneet hyvää yhteistyötä ja joustavuutta. Jokavuotisen sopan synnyttävät tahot, joilla ei itsellään ole mitään intressejä uskontoon viittaaviin asioihin.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta tuli onneksi hätiin. Se katsoi aiheelliseksi tarkastella tulkinnan paikkansapitävyyttä. Valiokunnan tuoreessa päätöksessä perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei löydy vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkia uskontoon viittaavia elementtejä. Pitkälle viety uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei valiokunnan mielestä myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta.

Koulun perinteisiä juhlia järjestetään siis jatkossakin suvivirren kera. Perustuslakivaliokunnan mukaan muitakin vastaavia uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun juhliin. Tärkeintä on, että oppilaalle tai huoltajalle jää vapaus valita, haluaako osallistua uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin. Tämä on helppo allekirjoittaa. On myös toivottavaa, että pitkään vellonut keskustelu saisi nyt selkeän pisteen ja koulut asian osalta työrauhan. Ajan hengessä voidaan perinteitä ja historiaa vaalia niille kuuluvalla arvokkuudella.

Monet luterilaisen kirkon käsitykset ovat vuosisatojen aikana kasvaneet kiinteäksi osaksi yhteiskuntaamme. Kristinusko on uskonto, mutta sen moraalikäsitykset ja arvot ovat myös osa yhteiskuntaamme. Niille on käyttöä tänäkin päivänä. Rakkauden, suvaitsevaisuuden, välittämisen, kunnioituksen ja ahkeruuden viesteissä on avaimia Suomen ja meidän kaikkien menestykseen myös tulevaisuudessa.

Janne Sankelo
kansanedustaja, varapuheenjohtaja
Kansallinen Kokoomus rp.
Kauhava

Bookmark the permalink.

Comments are closed.